Hyvä paha stressi

Stressireaktio on kehittynyt meille evoluution myötä, jotta selviäisimme hengissä uhkaavista tilanteista. Nykyisin stressireaktio saattaa aktivoitua herkästi, vaikka välitöntä henkeä uhkaavaa vaara ei olisi lähimaillakaan. Stressireaktion voi laukaista sisäinen tai ulkoinen tekijä, kuten läheltä piti -tilanne liikenteessä tai ajatus omasta riittämättömyydestä. Sopiva määrä stressiä ja haastetta saa meidät useimmiten motivoitumaan ja suoriutumaan hyvin, mutta mistä tietää milloin kertynyt stressi tai kuormitus on liikaa?

Tiedetään, että sopiva määrä stressiä parantaa suorituskykyä. Jos ylivireystila alkaa olla jatkuvaa eikä palautumista pääse tapahtumaan riittävästi, alkaa stressi kuitenkin hiljalleen kuormittamaan mieltä ja elimistöä. Alkavasta uupumuksesta tai liiallisesta kuormituksesta voi kertoa se, että työ on muuttunut puurtamiseksi tai suorittamiseksi eikä tuo enää iloa. Myös lisääntynyt ärtymys tai ahdistus pienistäkin asioista on usein merkki liiasta kuormituksesta. Unen laadun heikkeneminen, muistamisen ongelmat, sosiaalisten kontaktien välttely, aloitekyvyn ja keskittymisen lasku ovat myös tyypillisimpiä hälytysmerkkejä siitä, että kuormituksen ja palautumisen suhde on epätasapainossa.

Oleellista onkin juuri kuormituksen ja palautumisen välinen tasapaino. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää varmistaa, että kuormittavien tekijöiden vastapainoksi elämässä on sitä, mikä antaa virtaa ja edistää palautumisprosesseja. Usein työterveyspsykologinkin vastaanotolla huomataan, kuinka moni havahtuu voimavarojensa loppumiseen aivan liian myöhään.

Tärkeää on myös psykologinen irrottautuminen, jolla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi töihin tai opiskeluun liittyvä ajattelu ja tekeminen keskeytyy myös vapaa-ajalla. Tutkimuksissa psykologisen irrottautumisen on havaittu edistävän palautumista, lisäävän hyvinvointia sekä vähentävän riskiä uupumusasteiseen väsymykseen.

Useimmiten jaksamisen ongelmat ovat monisyisiä, joiden pähkäily, tarkastelu ja auki purkaminen yhdessä työterveyspsykologin kanssa voi avata tilannetta huomattavasti. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään millaiseen tulevaisuuden näkyyn oma toiminta vie, jos kaiken suorittamisen keskellä ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota myös palautumiseen.

On myös yksilöllistä, mistä asioista kuormittuu ja tämän vuoksi itsehavainnointi on tärkeää. Mitkä ovat juuri ne omat hälytysmerkit ja omat voimavarat? Jääkö työpäivien jälkeen itselle aikaa tärkeisiin asioihin vai onko akku ihan tyhjä? Miten itse pääsee irrottautumaan töistä myös henkisellä tasolla?

 

Työterveyspsykologi, Soila Porkamaa